Etusivu > Medialle > Artikkelit > Työnteon monet muodot: Etätyö, monipaikkainen ja liikkuva työ, Virpi Ruohomäki, Työterveyslaitos

Työnteon monet muodot: Etätyö, monipaikkainen ja liikkuva työ, Virpi Ruohomäki, Työterveyslaitos

Erikoistutkija, FT Virpi Ruohomäki, Työterveyslaitos

Työn tekemisen ajan ja paikan valinnan mahdollisuudet lisääntyvät sitä mukaan, kun tieto- ja viestintäteknologian uudet sovellukset valtaavat alaa. Viime vuosikymmenen aikana yleistyneistä työn organisoinnin tavoista käytetään nimityksiä etätyö, monipaikkainen ja liikkuva työ. Yhteistä näille on sähköisen tieto- ja viestintäteknologian keskeinen rooli työvälineinä. Työskentely voi tapahtua joustavasti yhdessä tai useammassa paikassa ja olla kestoltaan ja säännöllisyydeltään hyvin vaihteleva. Tässä yhteenvedossa tarkastellaan etätyötä, monipaikkaista ja liikkuvaa työtä Suomessa.

Etätyö

Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen myötä työn tekeminen perinteisten toimitilojen ulkopuolella on mahdollista yhä useammalle. Työn tekemisen ajan ja paikan joustoja kuvastaa etätyö (engl. telework). Etätyö yleistyi Suomessa nopeasti 1990-luvulla ja sillä on maassamme jo pitkät perinteet (esim. Hanhike ym. 1998, Hanhike 2004, Huuhtanen 1999, Pekkola 2002). Etätyöntekijöitä ovat perinteisesti olleet ne, jotka työskentelevät kotonaan yhden tai useamman työpäivän viikossa ja muun ajan päätyöpaikallaan (Helle, 2004). Etätyö ymmärretään varsinaisen työpaikan ulkopuolella tehtäväksi ansiotyöksi, johon paikan ohella yhdistyy usein myös ajallinen jousto (Kandolin, Tuomivaara & Huuhtanen, 2010). Etätyöllä tarkoitetaan työnantajan kanssa sovittua työnteon mallia, jossa työ tehdään joko osin kotona tai sitten työnantajan eri toimipisteissä, työkohteissa, asiakkaan luona tai matkoilla (Pekkola & Uskelin, 2005). Etätyö on kiinteästä työpaikasta ja työajasta riippumatonta työtä, joka sisältää kolme elementtiä: ajallinen jousto, jousto työn tekemisen paikassa ja tekniset välineet, joilla työ toteutetaan ja joiden avulla ollaan yhteydessä muihin henkilöihin (Heinonen & Saarimaa, 2009).

Suomi on eri tutkimusten mukaan yksi Euroopan kärkimaita etätyösovelluksissa (esim. Hanhike, 2004). Työolotutkimuksen mukaan etätyön tekeminen Suomessa on seitsenkertaistunut vuodesta 1990 vuoteen 2008: Työvoimasta 14 % työskentelee kotona työnantajan kanssa sovitusti ainakin joitakin tunteja viikossa tietotekniikan avulla (Lehto & Sutela, 2008). Lisäksi palkansaajista 34 % tekee päätyöhönsä liittyviä töitä kotonaan joskus tai osittain, miehet (35 %) hieman useammin kuin naiset (33 %), ja toimihenkilöt (27 %) useammin kuin työntekijät (9 %) (Lehto & Sutela, 2009).

Työterveyslaitoksen mukaan etätyö ymmärretään varsinaisen työpaikan ulkopuo¬lella tehtäväksi ansiotyöksi: tällainen etätyö on lisääntynyt vuodesta 2003 vuoteen 2006 ja sen jälkeen kasvu on pysähtynyt. Uusimman Työ ja terveys Suomessa – katsauksen mukaan etätyötä teki vuonna 2009 vähintään satunnaisesti 15 % palkansaajista, miehet kaksi kertaa useammin kuin naiset. Etätyötä tekevät ovat pääasiassa korkeasti koulutettuja ja ylempiä toimihenkilöitä. Etätyötä tekevistä lähes joka toinen tekee sitä viikoittain. Työnantajan mukaan jaoteltuna etätyö on yleisintä valtiolla, jossa etätyöntekijöitä on 21 % palkansaajista. (Kandolin, Tuomivaara & Huuhtanen, 2010).

Työministeriön tutkimusten mukaan kolmannes palkansaajista tekee joskus kotonaan päätyöhönsä liittyviä tehtäviä. Tehtävien hoitamista kotona ei kuitenkaan aina ole sovittu työnantajan kanssa osaksi normaalia työaikaa, vaan sitä tehdään omalla ajalla tai palkattomana ylityönä, enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti (Antila, 2005). Tällainen kotona tehtävä täydentävä ansiotyö on lisääntynyt. Sillä tarkoitetaan työskentelyä normaalien työtuntien lisäksi aamuisin, iltaisin ja viikonloppuisin (Lehto & Sutela, 2009).

Etätyö on työn organisoinnin tapana neutraali. Etätyö sisältää sekä yksilön että työnantajan näkökulmasta hyviä ja huonoja puolia, jotka on tiivistetty eri tutkimuksista taulukon muotoon (Pekkola 2002, 2010; Hanhike 2004, Uhmavaara ym. 2005, Ruohomäki 2007, Vartiainen ym. 2007, Heinonen & Saarimaa 2009).

Etätyön hyödyt työntekijän kannalta

+ Työajan joustavuus ja rytmittäminen omien tarpeiden mukaan

+ Lisääntynyt työrauha ja keskittyminen

+ Työtyytyväisyyden ja työtehon paraneminen

+ Ajan ja rahan säästöt työmatkoissa

+ Työn ja perhe-elämän joustavampi yhteen sovittaminen

+ Mahdollisuus valita asuinpaikka muilla perusteilla kuin työn sijaintipaikan perusteella

+ Työnteolle tarkoituksenmukaisen paikan valinta + Vajaa-kuntoisten mahdollisuudet osallistua työelämään

+ Mahdollistaa työskentelyn poikkeustilanteissa (liikenne-este, huono keli)

Etätyön edut työnantajalle

+ Työtehon ja työn tuottavuuden paraneminen

+ Työuran piteneminen paremman jaksamisen myötä

+ Työnantajan toimitilojen kustannusten säästöjä

+ Lisää työpaikan houkuttelevuutta ja on rekrytointivaltti

+ Vähentää työmatkaliikennettä

+ Parantaa työnantajien ympäristövastuullisuutta

+ Edistää ilmastopolitiikan tavoitteiden toteutumista

Etätyön riskejä ja huonoja puolia

- Työajan venyminen, työn ja vapaa-ajan sekoittuminen

- Vaikeudet irrottautua työstä ja liiallinen kuormittuminen

- Kotona työskentely vaatii sopeutumista perheeltä

- Sopimattomat tilat ja kustannukset kotona työskentelylle

- Yksinäisyyden ja eristyneisyyden kokemukset työyhteisöstä

- Huoli urakehityksestä ja asemasta organisaatiossa

- Etäjohtamisen haasteet

Monipaikkainen ja liikkuva työ

Työntekijöiden liikkuvuus tuo työskentelyn paikkaan liittyvää joustavuutta. Työtä voi tehdä kannettavien tietoteknisten työvälineiden avulla tarpeen mukaan siellä missä liikutaan. Työskentely tapahtuu useissa paikoissa päätyöpaikan ulkopuolella, joten työtä voidaan kuvata monipaikkaiseksi (engl. Multi-locational work) (Gareis, Lilischkis & Mentrup, 2006, Vartianen ym., 2007). Mobiilissa työssä (engl. Mobile work) työntekijä liikkuu ja työskentelee päätyöpaikkanasa ulkopuolella eri paikoissa vähintään kymmenen tuntia viikosssa ja käyttää sähköisiä viestintävälineitä (Gareis ym., 2006, Vartiainen ym., 2007).

Missä työntekijät sitten liikkuvat, kun he eivät ole päätyöpaikallaan? Työministeriön selvityksen mukaan varsinaisen työpaikkansa ulkopuolella – kotona, kokous- ja koulutustiloissa, työmatkoilla tai asiakkaan luona - työskenteli ajoittain yli 40 % suomalaisista palkansaajista (Uhmavaara ym., 2005). Uudempien tilastojen mukaan 66 % liikkuu työssään päätyöpaikkansa ulkopuolella ainakin joskus (Lehto & Sutela, 2009). Kokonaan päätyöpaikan ulkopuolella ilmoitti työskentelevänsä kahdeksan prosenttia palkansaajista (Lehto & Sutela, 2009).

Työ ja terveys Suomessa 2009 –tutkimuksen mukaan kolmannes palkansaajista tekee monipaikkaista ja liikkuvaa työtä. Miehistä 42 % ja naisista 28 % työskenteli ainakin satunnaisesti oman työpaikan ulkopuolella työnantajan toisessa toimipisteessä tai asiakkaan tai yhteistyökumppanin luona. Sen sijaan säännöllinen työskentely oli hieman vähäisempää. Kulkuneuvoissa työskenteli säännöllisesti miehistä 16 % ja naisista 6 %. Monipaikkaista ja liikkuvaa työtä tekivät tekivät yleisimmin ylemmät toimihenkilöt ja yrittäjät. (Kandolin, Tuomivaara & Huuhtanen, 2010).

Suomessa työskennellään jonkin verran myös kesämökeillä. Mökkibarometrin mukaan etätyön tekeminen kesämökillä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Joka kymmenes mökin omistajatalous teki viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ansiotöitä mökillä, lähinnä lyhyitä jaksoja kerrallaan. (Nieminen, 2009).

Kehittyvät työvälineet sallivat yhä useamamille työskentelyn missä tahansa ja minä aikana tahansa. Etätyötä, monipaikkaista ja liikkuvaa työtä voidaan tehdä useassa tarkoituksenmukaisessa paikassa, tarkoituksenmukaiseen aikaan ja tarkoitukseen parhaiten soveltuvin työvälinein. Yhteenvetäen voidaan todeta, että työnteon ajat ja paikat ovat joustavia ja monimuotoisia - työtä tehdään monien paikkojen verkostoissa.

Tietoa etätyöstä ja sen yleisyydestä:

 

Erikoistutkija, FT Virpi Ruohomäki, Työterveyslaitos