Etusivu > Medialle > Artikkelit > Etätyön vaikutuksista yhdyskuntarakenteeseen ja liikkumiseen, Ville Helminen, SYKE

Etätyön vaikutuksista yhdyskuntarakenteeseen ja liikkumiseen, Ville Helminen, SYKE

Tutkija Ville Helminen, Suomen ympäristökeskus

Kestävän kehityksen mukainen yhdyskuntarakenne pyrkii minimoimaan päivittäistä liikkumistarvetta tarjoamalla ympäristön, jossa eri toiminnot ovat saavutettavissa monipuolisesti ja nopeasti. Saavutettavuutta saadaan parannettua sijoittamalla toimintoja lähelle toisiaan tai parantamalla näiden välisiä yhteyksiä. Etätyötä pidetään yhtenä osaratkaisuna liikkumistarpeen vähentämiseen, sillä se poistaa perinteisen fyysisen liikkumistarpeen kodin ja työpaikan välillä. Työmatkaliikenne kuvaa hyvin yhdyskuntarakenteen toimivuutta, sillä työmatkoissa linkittyvät asuminen ja työ sekä niiden välinen liikennejärjestelmä. Työmatkojen aiheuttaman liikenteen suuntautuminen, kulkutapa ja suorite ovat riippuvaisia yhdyskuntarakenteesta.

Päästöt syntyvät pitkistä työmatkoista

Kaupungistuminen sekä samalla tapahtuva kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen hajautuminen yhdessä yleisen liikkuvuuden kasvun kanssa ovat laajentaneet työ- ja asuntomarkkina-alueita merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Tämän seurauksena päivittäisen liikkumisen alueet ovat kasvaneet. Toisaalta kysymys on työmarkkinoiden toimivuudesta ja osaavan työvoiman saatavuudesta, toisaalta autoon perustuva liikkuminen ei sido ihmistä niin tiukasti asuinpaikkaan, vaan mahdollistaa laajan päivittäisen toimintaympäristön. Yksityisautoon tukeutuvan liikkumisen rajoitteena ovat ruuhkat, energian hinta ja ympäristövaikutukset. Työmarkkinat ovat erikoistuneet siten, että työnantajat kilpailevat erityisalojen osaavasta työvoimasta, joka puolestaan johtaa työn keskittymiseen suurimpiin keskuksiin lähelle työllisiä.

Työ- tai opiskelupaikan ja asuinpaikan välinen liikkuminen muodostaa noin neljänneksen kaikista matkoista. Nämä matkat ovat säännöllisiä ja tapahtuvat pääsääntöisesti samaan vuorokauden aikaan, joten niiden merkitys liikennejärjestelmiä mitoittavana tekijänä korostuu. Työmatkat aiheuttavat ruuhkahuiput aamu- ja iltapäivään. Työmatkojen pituudet ovat kasvaneet, ja erityisesti pitkät työmatkat lisäävät merkittävästi työmatkojen kokonaiskilometrikertymää. Työmatkoihin käytetty keskimääräinen aika ei välttämättä ole noussut merkittävästi, sillä työpaikkojen autoliikenteeseen perustuva saavutettavuus on pysynyt hyvänä. Liikenteen ruuhkautuminen kuitenkin uhkaa kasvattaa myös työmatkoihin käytettyä aikaa.

Työmatkojen ympäristövaikutukset riippuvat työmatkojen pituudesta, toistuvuudesta sekä kulkumuodosta. Vuonna 2010 lyhyiden alle 2 kilometrin työmatkojen osuus oli neljännes kaikista työmatkoista, mutta ne aiheuttavat vain 1,5 % työmatkojen kokonaissuoritteesta. Lisäksi lyhyistä matkoista merkittävä osa tehdään kävellen tai pyöräillen (HLT 2010-2011). Yli 20 kilometrin työmatkojen osuus on vain 18 % kaikista alle 200 kilometrin työmatkoista, mutta nämä matkat aiheuttavat 66 % syntyvistä työmatkakilometreistä. Tästä syystä erityisesti pisimmät päivittäin toistuvat autoilla kuljetut työmatkat ovat erityisen merkittäviä ympäristökuormituksen kannalta.

Suurten kaupunkien kehysalueella asuvilla pisin työmatka

Työmatkojen keskipituus on Suomessa kasvanut jatkuvasti. Vuoden 2010 tilastojen mukaan alle 200 kilometrin työmatkojen keskipituus on koko maassa 13,7 km. Työmatkojen keskipituus on Suomessa kasvanut jatkuvasti. Vuoden 2007 tilastojen mukaan alle 200 kilometrin työmatkojen keskipituus on koko maassa 13,4 km. Työmatkojen pidentymiseen on vaikeaa vaikuttaa nopein toimenpitein, sillä ilmiön taustalla vaikuttaa voimakkaita edellä mainittuja megatrendejä kuten kaupungistuminen sekä työmarkkinoiden eriytyminen. Lisäksi suuressa osassa perheitä on kaksi työssäkäyvää, joiden työmatkojen optimointi asuinpaikan valinnalla on hankalaa eikä edes useinkaan etusijalla asuinpaikkaa valittaessa (Deding ym. 2009). Työpaikkaa saatetaan joutua vaihtamaan, mutta asuinpaikkaan ja sen sosiaalisiin kontakteihin useimmiten kiinnytään ja niistä ollaan haluttomampia luopumaan. Yksilötasolla pitkänkin työmatkan kanssa opitaan elämään, mikäli muut tekijät vastaavat toiveita. Pisimpiä työmatkoja tekevät asuvat yleisimmin suurten kaupunkiseutujen kehysalueella nopeiden liikenneyhteyksien päässä keskustoista. Vastaavasti lyhempiä työmatkoja tehdään kaupunkien keskustoissa ja suurempien työssäkäyntialueiden ulkopuolisella maaseutualueella.

Työpaikkojen ja asumisen sijoittaminen samoille alueille ei suoraan ratkaise työmatkojen pitenemiseen liittyvää ongelmaa, sillä taustalla vaikuttaa työn erikoistuminen ja erikoisosaamista vaativien työpaikkojen osuuden kasvu verrattuna paikallisiin työpaikkoihin. Paikallisia työpaikkoja on tarjolla tasaisesti eri alueilla ja työstä maksettu palkka ei eroa merkittävästi alueiden välillä. Tällaisia työpaikkoja ovat esimerkiksi koulut, kaupat ja päiväkodit.

Erikoisosaamista vaativa työ kerää tekijänsä edelleen koko työssäkäyntialueelta riippumatta siitä sijaitseeko työpaikka keskustassa tai alakeskuksessa. Mitä parempi saavutettavuus kaupunkialueella on, sitä todennäköisemmin työntekijät eivät suosi oman alueen työmahdollisuuksia, mikäli toisessa alakeskuksessa sijaitseva työpaikka on muuten houkuttelevampi (Næss 2007). Monikeskuksisessa yhdyskuntarakenteessa, jossa työpaikkoja on keskittynyt pääkeskuksen lisäksi pienempiin alakeskuksiin, erikoistuneiden alojen työn tekijät tekevät työmatkoja alakeskusten välillä.

Etätyöllä voidaan vaikuttaa ruuhkahuippuihin ja liikenteen ympäristökuormitukseen

Työmatkojen toistuvuuteen vaikuttaa työn luonne, työpäivien määrä sekä mahdollisuus jättää työmatka tekemättä. Osa työllisistä tekee työtä täysin kotonaan tai työ on liikkuvaa eikä varsinaista työpaikkaa ole. Perinteisesti yhdessä paikassa työskentelevä voi välttää työmatkan tekemällä etätyötä, mutta toinen yleinen vaihtoehto on kakkosasunto työpaikan läheisyydessä. Kakkosasunto on yleinen erityisesti kun asuinpaikka ja työpaikka sijaitsevat eri puolilla maata. Toisaalta osa työstä on sen luonteista, että sitä on mahdotonta tehdä kotona. Tietotyön lisääntyessä etätyön potentiaali on kasvanut.

Etätyöllä on suoria ja epäsuoria vaikutuksia liikkumiseen. Suorat vaikutukset näkyvät vähentyneinä työmatkoihin käytettyinä kilometreinä etätyöpäivinä. Epäsuorat vaikutukset ovat laajempia ja vaikeammin mitattavia vaikutuksia esimerkiksi liikkumiskäyttäytymiseen; tehdäänkö etätyöpäivinä enemmän muita matkoja, joita ei normaalina työpäivänä tehtäisi? Pitkällä aikavälillä etätyömahdollisuus saattaa vaikuttaa ihmisten asuinpaikan valintaan ja sitä kautta pidentää työmatkoja. Tällöin etätyön vaikutus saattaa olla jopa työmatkakilometrejä lisäävä. Yhdyskuntarakenteen näkökulmasta etätyössä on potentiaalia hillitä kaupungistumisen mukanaan tuomia ongelmia koskien erityisesti liikenneruuhkia ja liikenteen ympäristökuormitusta.

Lisäksi etätyö mahdollistaa työmatkojen ajoittamisen ruuhka-aikojen ulkopuolelle. Etätyö ei ole välttämättä kokopäiväistä kotona työskentelyä, vaan voi olla myös osa-päiväistä, jolloin työpaikalla käydään päivän aikana, mutta työmatkaa ei tehdä ruuhkassa. Tämä helpottaa osaltaan ruuhkia vaikka ei suoraan vähennä liikkumista.

Saavutettavuus eri kulkumuodoilla

Saavutettavuus tarkoittaa mahdollisuutta tavoittaa halutut kohteet tai niiden tarjoamat palvelut. Yhdyskuntarakenteessa hyvän saavutettavuuden alueilla eri toiminnot sijaitsevat tiiviisti ja niiden välillä liikkuminen on helppoa. Lisäksi liikkumiseen on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja. Kestävän liikkumisen näkökulmasta saavutettavuutta ei ajatella vain autoliikenteen näkökulmasta vaan siinä huomioidaan myös muut kulkumuodot kuten joukkoliikenne ja kevyt liikenne (katso: Ristimäki ym. 2011). Kulkutapa vaikuttaa merkittävästi liikenteen ilmastokuormitukseen, sillä autolla ajetun kilometrin hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset verrattuna esimerkiksi raideliikenteen vastaavaan. Parhaassa tapauksessa työ ja palvelut ovat saavutettavissa kevyellä liikenteellä, josta ei synny suoria hiilidioksidipäästöjä lainkaan. Vaihtoehtoisten liikkumismuotojen tarjonta on heikoin autoriippuvaisilla alueilla, joissa toiminnot sijaitsevat kaukana toisistaan ja auto jää usein ainoaksi keinoksi saavuttaa työ ja palvelut. Kestävässä yhdyskuntarakenteessa toimintojen välinen saavutettavuus ja eri liikkumismuodot tukevat toisiaan sekä tarjoavat vaihtoehtoja päivittäiseen liikkumiseen.

Tietotekniikka parantaa saavutettavuutta

Perinteisen ajattelutavan mukaan työn saavutettavuus riippuu yhdyskuntarakenteesta, eli asuinpaikasta, työpaikasta ja liikennejärjestelmästä. Nykyisessä toimintaympäristössä tietojärjestelmät ja etätoiminnot muodostavat uudenlaista saavutettavuutta, joka osaltaan korvaa fyysistä liikkumistarvetta. Monet työhön tai asiointiin liittyvät asiat voidaan hoitaa sähköisesti ja mobiilisti, jolloin ne ovat riippumattomia yhdyskuntarakenteen paikkasidonnaisuudesta ja sen asettamista rajoituksista.

Työmatkan pituus lisää todennäköisyyttä etätyön tekemiseen

SYKE:ssä tehdyn tutkimuksen (Helminen ym. 2003) mukaan vuonna 2001 etätyön suorat vaikutukset työmatkaliikenteeseen jäivät pieniksi. Kyselytutkimuksen mukaan etätyönä tehdyt työpäivät vähentävät työmatkojen kokonaissuoritetta noin 0,7 prosentilla. Choo ym. (2005) havaitsivat saman Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa. Heidän johtopäätöksensä oli, että yksilötasolla ja pieninä otoksina tarkasteltuna etätyöllä voi olla merkittäviä vaikutuksia tekijöiden liikennesuoritteeseen, mutta kun siirrytään koko maan tasolle, etätyötä tekevien lukumäärä ei vielä riitä nostamaan vaikutuksia merkittäviksi. Kokonaisvaikutuksia mallintavassa tutkimuksessa päädyttiin tulokseen, että 90 % todennäköisyydellä etätyö vähentää autoilla ajettua kokonaissuoritetta, mutta vaikutus jää pieneksi (0,34%).

Etätyön liikennettä vähentävä potentiaali syntyy siis pääsääntöisesti siitä, että työmatkojen toistuvuutta vähennetään tekemällä työ kotona tai muualla varsinaiset työpaikan ulkopuolella. Alueellisesti etätyöntekijöitä asuu niin keskustoissa, esikaupungeissa kuin työssäkäyntialueen reunoilla ja maaseudulla. Työmatkan pituus ei ole merkittävin syy etätyön tekemiselle, vaan työn luonne. Yli puolella etätyöntekijöistä oli vuonna 2001 kuitenkin alle 10 kilometrin työmatka. Tästä syystä etätyö vähentää varsinkin kaupungin sisäistä liikennettä, joka tehdään yleisimmin kevyellä liikenteellä tai joukkoliikenteellä. Näistä matkoista saavutetut päästövähennykset jäävät melko pieniksi.

Vastaavasti pitkää matkaa tekevillä lähes puolet piti nimenomaan työmatkan pituutta etätyön tekemisen tärkeimpänä syynä. Työmatkan pituus lisää todennäköisyyttä etätyön tekemiseen (Helminen & Ristimäki 2007). Pitkät matkat tehdään 80-90 prosenttisesti autolla, joten näiden matkojen kohdalla etätyöllä on merkittävä vaikutus päästöihin. Etätyö on osa yleistä työn muutosta. Etätyön potentiaali yhdyskuntarakenteen ja ympäristön näkökulmasta liittyy liikkumistarpeen vähentämiseen ja ruuhkahuippujen tasaamiseen. Yksinkertaisimmillaan etätyön vaikutukset näkyvät päivittäisessä liikenteessä ja työntekijän ajankäytössä. Laajemmin työn muuttuminen vaikuttaa myös tulevaisuuden asuinalueiden suunnitteluun, toimistojen mitoituksen ja toimipaikkojen sijaintiin.

Tutkija Ville Helminen, Suomen ympäristökeskus