Etusivu > Medialle > Artikkelit > Euroopan etätyöläiset ovat tietoteknisen ajan paimentolaisia

Euroopan etätyöläiset ovat tietoteknisen ajan paimentolaisia

Liikkuva työ on Suomessa hyvin yleistä. Vuoden 2010 eurooppalaisessa työolotutkimuksessa neljännes kaikista eurooppalaisista ja jopa 45 prosenttia suomalaisista nimettiin ”e-nomadeiksi”. He ovat eräänlaisia tietoteknisen ajan paimentolaisia, jotka tekevät osan työstään työpaikan ulkopuolella teknologisten välineiden avustuksella. (Eurofound 2012, 95.) Kotona työskentely muodostaa merkittävän osan tästä liikkuvasta työskentelystä. Koti on kuitenkin työnteon sijaintina erityinen. Yhtäältä kotiin vetäydytään keskittymään rauhassa vaativiin työtehtäviin; toisaalta koti on myös edellytys työstä palautumiselle sekä perheenjäsenten yhteinen tila.

Olemme tarkastelleet kotona työskentelyä Euroopan työoloaineistolla vuodelta 2010, erikseen yrittäjillä ja palkansaajilla. Tulokset koskevat Suomea sekä viittä eri maaryhmää: Pohjoismaita (Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska), Baltiaa (Viro, Latvia ja Liettua), Iso-Britanniaa ja Irlantia, Keski-Eurooppaa (Saksa, Ranska, Itävalta, Alankomaat, Belgia ja Luxemburg) sekä Etelä-Eurooppaa (Portugali, Espanja, Italia, Kreikka, Kypros ja Malta).

Koti on harvoin ensisijainen työpaikka

Palkkasaajilla koti on vain hyvin harvalla ensisijainen fyysinen työpaikka. Kokoaikainen etätyö ei ole koskaan yleistynyt palkkatyössä. Sen sijaan Pohjoismaissa reilu viidennes palkkatyöntekijöistä etätyöskentelee silloin tällöin. Keski-Euroopassa osittain kotoa työskentelee reilu kymmenesosa ja Iso-Britanniassa niukka kymmenesosa. Suomessa yleisyys on pohjoismaista ja siten eurooppalaista kärkeä. Tämä osa-aikainenkin etätyö on melko harvinaista Baltian alueella sekä Etelä-Euroopassa.

Miehet ovat hieman naisia useammin osa-aikaetätyössä kaikissa niissä maissa, joissa etätyö näyttää vakiintuneen käytännöksi. Kotimaisen työoloaineiston mittareilla vastaavaa sukupuolenmukaista eroa ei kotona työskentelyn yleisyydessä ole havaittu (Nätti ym. 2010); joskin ajankäytöllisesti miehet tekevät kotona useammin ylitöitä, kun naiset korvaavat etätyöllä normaalia työaikaa (Nätti ym. 2011).

Yrittäjät, sekä ”yksinäisyrittäjät” että työnantajina toimivat, työskentelevät päätoimisesti kotioloissa useimmin Baltian valtioissa sekä Isossa-Britanniassa ja Irlannissa. He ovat useammin naisia kuin miehiä, mikä kertonee työn sisällön suuntautuvan perinteisempään kotipienyrittäjyyteen. Sen sijaan Pohjoismaissa sekä Keski- ja Etelä-Euroopassa koti ei ole ollenkaan tyypillisin työn sijainti yrittäjillä. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sekä Keski-Euroopassa yrittäjistä lähes puolet hyödyntää kotia osittaisesti työhön, mikä kertoo työn liikkuvasta luonteesta ja viitannee näin ollen tietotyösisältöön näiden maiden yrittäjillä.

Odotuksenmukaisesti korkeasti koulutetut työskentelevät kotona useimmin. Lähes kaksi viidestä korkeasti koulutetusta Suomessa ja Pohjoismaissa, sekä reilu neljännes keskieurooppalaisista, tuo työtä kotiin aina silloin tällöin. Lisäksi korkeakoulutetut yksinyrittäjät valitsevat kodin ensisijaiseksi työpaikaksi suhteellisen usein Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Irlannissa sekä Keski- ja myös Etelä-Euroopassa, mikä viittaa freelance-tyyppiseen työhön. Tämän arvioidaan lisääntyvän Suomessa (Pärnänen & Sutela 2011) ja kehitystä onkin kiinnostavaa jatkossa seurata. Työnantajayrittäjillä koulutuserot eivät juuri vaikuta kotona työskentelyyn.

Etätyöntekijät vahvasti mukana organisaation kehittämisessä

Tutkimme myös etätyön ja työolokokemusten yhteyttä palkansaajilla. Etätyöntekijät ilmaisevat huomattavan usein osallistuvansa työn organisoimisen tapojen ja prosessien parantamiseen työpaikoillaan. Kaikissa maaryhmissä etätyöntekijöistä useampi kuin kaksi kolmesta on mukana aktiivisessa kehittämisessä. Vain puolet tai harvempi niistä palkansaajista, jotka eivät työskennelleet kotona, osallistui yhtä aktiivisesti. Lisäksi etätyöntekijät ilmaisivat useimmiten voimakasta sitoutumista työpaikkaansa ja kokivat työpaikan ilmapiirin kotoisammaksi. Edelleen, etätyötä tekevät arvioivat saavansa esimiehiltään apua ja tukea muita työntekijöitä useammin.

Näin etätyö voisi olla tulkittavissa eräänlaiseksi vastavuoroisen luottamuksen osoitukseksi. Kun työhön osallistutaan aktiivisesti työpaikoilla, vastineeksi saadaan vapauksia työn suorittamisen tavoissa, tai toisin päin. Toki koulutustaso selittää myönteisistä tuloksista osan. Korkeasti koulutettujen työnkuva sisältää lähtökohtaisesti enemmän etenkin työn kehittämistä. Etätyön myönteiset vaikutukset säilyvät sittenkin, kun eriytämme analyysit koulutustason mukaan.

Edellisiin kannustaviin tuloksiin nähden juuri Suomen tulokset eivät osoittautuneet yhtä mairitteleviksi. Suomalaiset etätyöntekijät jäävät kaikkien palkansaajien keskiarvosta esimieheltä saatua tukea koskevissa arvioissaan (näin myös kaikissa Pohjoismaissa); samoin työpaikkailmapiirin kotoisuutta koskevissa vastauksissa etätyöntekijämme ovat keskimääräistä skeptisempiä. Vain organisaatioiden kehittämiseen osallistumista ilmentävissä vastauksissa suomalaisetätyöntekijät olivat yhtä myönteisiä kuin muissa maaryhmissä.

Selitys kielteisiin löytöihin saattaa piillä suomalaisen työolotutkimuksen tarjoamassa tiedossa, jonka mukaan Suomessa pääosa kotona tehtävästä työstä on luonteeltaan ylityötä eikä tavanomaista työaikaa korvaavaa etätyötä (Nätti ym. 2010; Lehto & Sutela 2008). Tarve tehdä ylityötä kotona taas selittyy aikapaineilla sekä työn organisoimisen vaikeuksilla (Ojala 2011; Julkunen ym. 2004).

Työ kotona myös kuormittaa

Aikapaineet sekä työstressi vaivaavat kotona työskenteleviä palkansaajia kautta Euroopan. Aikapaineista kärsivät eniten etätyöntekijät Iso-Britanniassa, Irlannissa sekä Pohjoismaissa. Pohjoismaalaisista etätyöntekijöistä vajaa viidennes arvioi työlle varatun ajan riittävän vain harvoin tai ei koskaan; briteistä ja irlantilaisista näin raportoi jopa useampi kuin reilu viidennes. Suomen osalta lukemat ovat kuitenkin myönteisemmät, ja samoin on asiain laita Baltiassa, vaikka näistäkin maista löytyy yhteys kotona työskentelyn ja aikapaineiden välillä.

Stressioireet liittyvät kotona työskentelyyn etenkin Isossa-Britanniassa ja Irlannissa sekä Etelä-Euroopassa, joissa yli 40 % etätyöntekijöistä ilmaisee kokevansa stressiä aina tai useimmiten verrattuna neljännekseen kaikista palkansaajista. Näissä maissa kotona työskentely saattaa olla ylityötä Suomeakin useammin. Kotiylityöstä ei harmillisesti ole olemassa kansainvälistä vertailevaa tietoa. Sen sijaan etätyöntekijät Pohjoismaissa, Baltiassa sekä Keski-Euroopassa ylittävät palkansaajien keskiarvon stressikokemuksissa vain niukasti. Todennäköisesti suurempi osuus etätyöstä näissä maissa on normaalia työaikaa korvaavaa työtä, jolloin se myös edesauttaa stressin hallintaa eikä lisää kuormittuneisuutta.

Etätyö kannattaa osana säännöllistä työaikaa

Kotona työskennellään osana liikkuvaa ja monipaikkaista työ- ja elämäntapaa. Näin on ennen kaikkea Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa, joissa etätyö on varsin yleistä. Tulos koskee sekä yrittäjiä että palkansaajia. Kotona työskentely yleistynee tietotyön myötä vähitellen myös muissa Euroopan maissa. Lisäksi korkeasti koulutetut pienyrittäjät saattavat olla aiempaa useammin perustamassa pieniä kotitoimistoja freelance-työtä varten.

Etätyötä seuraavat voittopuolisesti myönteiset asiat: etätyö ilmentää osallisuutta työprosessien ja siten työolojen kehittämiseen ja on varmastikin seurausta luottamuksesta työpaikkasuhteissa; lisäksi etätyöntekijät raportoivat tyytyväisyyttään esimiehiltään saamansa tukeen. Kotona työskentelyyn liittyy kuitenkin myös yhtäaikaisia kuormitustekijöitä: aikapulaa sekä työstressin kokemuksia. Näin ollen organisaatioiden tulisi huolehtia, että työntekijöiden työ pysyy pääsääntöisesti työajalla, tehtiin se sitten työpaikalla tai kotona, ja ettei työtehtäviä ole liikaa. Havainto koskee kaikkia työpaikkoja, oli etätyö virallisena käytäntönä tai ei, sillä kotona työskentely on usein sääntelemätöntä ja luonteeltaan piiloista ylityötä.

Suomi erottuu vertailussa sekä hyvässä että pahassa. Yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa Suomessa tehdään verrokkimaista eniten etätyötä. Myönteisenä tuloksena Suomen etätyöntekijöillä aikapaineet ja työstressi eivät kohonneet kotona työskentelyn seurauksena yhtä korkealle tasolle kuin muualla Euroopassa. Samaan aikaan etätyö ei kuitenkaan ollut samalla tavalla kannustavassa yhteydessä työpaikkasitoutumisen ja esimiestyöltä saatavan tuen kanssa kuin muualla Euroopassa. Tässä suomalaisilla organisaatioilla on selvä kehittämisen paikka.

Teksti: Satu Ojala, Jouko Nätti ja Timo Anttila

Kirjoittajat ovat Suomen Akatemian Palkkatyön tilallinen hajautuminen -projektin työryhmää. Projektia johtaa professori Jouko Nätti Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksiköstä.