Etusivu > Blogi > Ikuinen etätyöläinen

Ikuinen etätyöläinen

Kun etätyöstä alettiin puhua – oli varmaan jo viime vuosituhannen puolella – minulla oli ensin vaikeuksia suhtautua ilmiöön: olin koko aikuisen ikäni toiminut tavalla tai toisella freelancerina ilman kiinteää työpaikkaa. Käsitykseni työstä oli alun pitäen rakentunut toisaalta tekstin tuottamisen ja toisaalta erilaisten kokousten, neuvottelujen ja ylipäänsä kommunikaation ympärille. Psykologin työssä tietysti tapasin ihmisiä kahden kesken ja kasvotustenkin. Mutta jo varhain oli normaalia arkea, etten aamuisin lähtenyt kotoa mihinkään tiettyyn fyysiseen työympäristöön, jossa olisin istunut tietyn tuntimäärän.

Kun uudet sähköiset viestintävälineet mullistivat ihmisten välisen kommunikaation vuosituhannen vaihteen jälkeen ja tekivät siitä yhdellä kertaa monenkeskistä, kaksisuuntaista ja reaaliaikaista, mahdollisuudet irrottautumiseen kiinteästä työympäristöstä paranivat edelleen. Näyttää selvältä, että työnteko keskittyy yhä selvemmin sovittujen tulosten aikaansaamiseen riippumatta siitä, missä ympäristössä työ tehdään. On todennäköistä, että työpanoksen mittaaminen paikallaolon perusteella ja kellokortilla muuttuu hiljalleen tuottavuuden varmistamisesta tuottavuuden esteeksi.

Tässä ei ole mitään uutta kenellekään, joka vähänkään näitä asioita on ajatellut. Mutta joudun aika ajoin muistuttamaan itseäni, että nämä kokemukset ja päätelmät koskevat vain tietotyötä  - erilaisten tietosisältöjen tuottamista, prosessointia ja käsittelyä joko yksin tai vaihtelevissa ryhmissä. Vaikka tietotyön osuus kaikesta työstä on huimasti kasvanut ja kasvaa edelleen, niin kasvaa myös palvelu- ja hoivatyön osuus. Sitä on vaikea muuttaa etätyöksi, ja se edellyttää fyysistä ja myös psyykkistä läsnäoloa. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun etätyön siunauksellisuutta hehkutetaan. Kaikissa ammateissa se ei ainakaan kaikilta osin ole mahdollista eikä varmaan tavoiteltavaakaan.

Oman kokemukseni mukaan etäkokoukset eivät käytännössä toimi. Videoneuvottelutekniikka on ollut periaatteessa olemassa jo vuosikymmeniä, mutta se ei ole ottanut tulta ollenkaan siinä mitassa kuin olisi voinut kuvitella. Ehkä tämäkin on totuttelukysymys, mutta videokokous ei tuo riittävästi lisäarvoa esimerkiksi sähköpostikokoukseen verrattuna, että tekniikkaan kannattaisi investoida. Ja fyysinen kokous kahvimukeineen ja alku- ja loppukevennyksineen on edelleen muutamaa pykälää todellisempi kokemus kuin paraskaan videoneuvottelu. 

Tietotyössä irtautuminen kiinteästä työympäristöstä tulee jatkumaan. Samalla tulee jatkumaan irtautuminen pysyvistä työsuhteista. Etätyön lisääntyminen kulkee käsi kädessä työn freelanceristumisen ja yrittämisen kanssa: jos tuloksia voi tuottaa missä hyvänsä ja koska hyvänsä, niitä voi todennäköisesti myös myydä ja markkinoida kenelle hyvänsä missä päin tahansa planeettaa.

Mutta palvelu- ja hoivatyötä tehdään tulevaisuudessakin lähellä asiakasta.

 

Pekka Sauri

Kirjoittaja on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja

 

>> Tule mukaan: Kerro omat fiksumman työn esimerkkisi tästä 22.9. mennessä.